Finnish written study from 1946 how to defend against a massive
strategic Soviet offensive. 


Eversti
T.V. Viljasen tutkimus, ”Nykyaikainen suurhyökkäys ja sen
torjumisen edellytyksiä”, vuodelta 1946 ei ole pelkästään
yksittäisen upseerin aktiivisuuden osoitus, vaan osa laajempaa
sotakokemusten keräämiseen liittyvää järjestelmällistä työtä.



Yleensä
päättyneen sodan kokemukset pyritään keräämään asevoimien
kehittämisen erääksi perustaksi. Näin toimittiin Suomessakin
jatkosodan päätyttyä. Välirauhan solmimisesta oli kulunut neljä
kuukautta, ja Lapin sota riehui edelleen, kun jalkaväen tarkastajan
toimiston uusi päällikkö, everstiluutnantti Y.A. Järvinen, teki
aloitteen sotakokemusten järjestel mälliseksi kokoamiseksi.
Järvinen toteaa aloitteessaan: ”Viime
sodissa saamamme runsaat ja monipuoliset sotakokemukset tulevat
järkiperäisesti koottuna seulottuina ja muokattuina muodostamaan
mitä tärkeimmän perustan puolustusvoimain organisaatiolle,
taktiikalle, aseistuksen ja varusteiden kehittämiselle,
koulutukselle sekä ohjesääntötyölle.” 


Viljasen
tutkimus käsittelee pitkälti puna-armeijan suurhyökkäyksen
suoritus periaatteita ja siihen liittyviä torjuntakysymyksiä.
Liittoutuneiden sotatoimien rakenteiden käsittely on lähinnä
sivujuonteen asemassa. Suomalaisten ymmärrys venäläisen sotataidon
kehittymisestä asemasodan vuosina oli pitkälti Saksasta saadun
materiaalin varassa. Ylimmän johdon yhteysupseereiden ja kahden
välisen koulutusvaihdon kautta saatuja tietoja jaettiin
Päämajasta alajohtoportaille.
Saatu tieto meni lähes poikkeuksetta divisioonan komentajille asti.
Jalkaväkirykmenttien komentajia saatu tieto ei aina välttämättä
tavoittanut. Päämajan koulutusosastolla todettiin syksyllä 1943,
että puna-armeijan taktiikan
ja taistelutekniikan kehitys oli kulkenut nopeasti eteenpäin.
Kenttäarmeijassa vallitsi laaja tietämättömyys uusista
haasteista. 


Viljasen
tutkimuksen ensimmäinen osa muodostaa loogisen kokonaisuuden, jossa
aluksi tarkastellaan suurhyökkäyksen syntyhistoriaa paneutuen
ensimmäiseen maailmansotaan ja sen jälkeiseen kehitykseen. Tekstiä
lukiessa nousee päällimmäiseksi tunne siitä, että Viljanen on
asiansa osaava historioitsija. Lähes puolen sadan sivun mittaisessa
toisessa luvussa lukijan eteen vyörytetään nykyaikaisen
suurhyökkäyksen valmisteluja ja suoritustapaa valottava erittely.
Saksalaisen materiaalin käyttö ja itärintamalla saadut kokemukset
tulevat selvästi esille. Edelleen massiivinen tulenkäyttö
esitetään täysin ratkaisevana suurhyökkäyksen elementtinä.

Nykyaikainen suurhyökkäys ja sen torjumisen edellytyksiä PDF

The list of books you might like